Juhlapuhe

Suomen Ammattinyrkkeilyliiton 90-vuotisjuhla

Arvoisat juhlavieraamme, hyvät nyrkkeilyn ystävät,

Tänään meillä on kunnia kokoontua juhlistamaan Suomen Ammattinyrkkeilyliiton 90-vuotista taivalta. Tämä merkkipaalu, 90 vuotta, ei ole vain vuosien laskemista – se on tarina rohkeudesta, sitkeydestä ja yhteisöllisyydestä, joka on kantanut suomalaista ammattinyrkkeilyä sukupolvesta toiseen.

Kun katsomme taaksepäin, näemme lukemattomia hetkiä, joissa suomalaiset nyrkkeilijät ovat astuneet kehään, ottaneet vastaan haasteen ja antaneet kaikkensa. Heitä kohtaan tunnemme valtavaa kunnioitusta. Heidän rohkeutensa ja omistautumisensa ovat tehneet lajistamme sen, mitä se tänäänkin on.

Mutta nyrkkeily ei ole koskaan ollut vain yksilön matka. Jokaisen ottelijan takana on valmentaja, joka on jakanut tietonsa ja aikansa. Manageri, joka on hankkinut ottelumahdollisuuksia ja viitoittanut urheilijan polun. Toimitsija, joka on varmistanut, että kilpailut sujuvat reilusti ja turvallisesti. Promoottori ja ottelunjärjestäjä, jotka ovat rakentaneet puitteet ja luoneet mahdollisuudet. Kilpailujen rahoittajat, jotka ovat uskoneet lajiin ja mahdollistaneet sen kasvun. Ja urheilijoiden tukijat – puolisot, perheet, ystävät ja fanit – jotka ovat olleet läsnä jokaisessa voitossa ja jokaisessa tappiossa.

Ilman teitä ja heitä kaikkia, tämä 90 vuoden matka ei olisi ollut mahdollinen. Te olette suomalaisen nyrkkeilyn sydän ja voima.

Liitto kunnioittaa suuresti jokaista nyrkkeilijää, jokaista valmentajaa, manageria, promoottoria ja ottelunjärjestäjää, toimitsijaa, avustajaa ja tukijaa, jotka ovat olleet mukana rakentamassa tätä tarinaa.

Heistä jokaiselle kuuluu suuri kiitos.

Meidän liitollemme olisi ollut ilo ja kunnia kutsua juhlaamme aivan jokainen, joka on vuosikymmenten aikana antanut panoksensa suomalaiselle ammattinyrkkeilylle.

Resurssien rajallisuuden vuoksi kutsut tähän tapahtumaan oli kuitenkin kohdennettava vain osalle heistä – juuri teille: ammattinyrkkeilyn valtaliittojen mestareillemme ja sellaisesta otelleille iskijöillemme, Euroopanmestareillemme ja EM-haastajillemme, Suomenmestareillemme ja eniten otelleille nyrkkeilijöillemme, ensimmäisille naisammattilaisillemme, eniten tapahtumia järjestäneille promoottoreillemme ja ottelunjärjestäjillemme, pisimpään palvelleille valmentajillemme, sekä osalle entisistä ja nykyisistä toimitsijoistamme ja jäsenistämme – ja muutamalle liittoa pyyteettömästi ja vahvasti avustaneelle ihmiselle.

Kutsujen ulkopuolelle jäi suuri joukko ihmisiä, jotka ovat antaneet lajillemme todella paljon. Heitä emme olisi halunneet jättää pois. Toivomme, että jokainen myös heistä tietää silti olevansa osa tätä juhlaa ja osa tämän lajin ja tämä liiton tarinaa.

Me kaikki olemme osa suomalaisen ammattinyrkkeilyn tarinaa. Se tarina alkoi jo ennen tämän liiton perustamista, varhaisimpien merkintöjen suomalaisiskijöistä löytyessä niinkin varhain, kuin 1910-luvulta Etelä-Afrikasta ja Austraaliasta, joissa molemmissa se ensimmäinen nimi oli Fritz Mäki. Osa tarinaa, joka käsitti sata vuotta sitten otteluja Euroopassa ja urotekoja Ameriikassa, missä muutamasta suomalaissyntyisestä ottelijasta eräs, Turussa syntynyt Kalle Helman jopa raivasi tiensä aina maailman terävimmän huipun tuntumaan asti.

Ja ennen liittomme perustamista suomalaisen ammattinyrkkeilyn tarina ehti käsittää myös Suomessa nyrkkeilyoppinsa saaneiden ammattilaisten ensiaskelia Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Ihan ensimmäisenä heistä sen askeleen otti helsinkiläinen Hannes Hakkarainen New Yorkin kehissä.

Me kaikki olemme osa myös tämän liiton, Suomen Ammattinyrkkeilyliiton, tarinaa. Se tarina alkoi tasan 90 vuotta sitten, kun Helsingissä Heimolan talossa pidettiin liiton perustava kokous. Samassa talossa on muuten perustettu muutakin meille kovin tärkeää – nimittäin Suomi. Siinä talossa kokoonnutiin myös 6.12.1917 hyväksymään Suomen itsenäisyysjulistus. Ja siinä talossa valittiin aikanaan myös Suomen kuningas Friedrich Karl ja Suomen kaksi ensimmäistä presidenttiä, Ståhlberg ja Relander, ennen kuin 23.11.1935 siellä valittiin kauppias Volmar Wikström Suomen Ammattinyrkkeilyliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, ja poliisimies Nicolaus von Bell sen ensimmäiseksi sihteeriksi.

Sillä tontilla, liiton sihteerin tontilla koko tämä 90 vuotta voidaan jakaa karkeasti ajateltuna vain kahteen pätkään ja kahteen voimahahmoon. Bell oli nimittäin sihteerinä vielä 60-luvulla, ja myöhemmin samaisella 60-luvulla liiton sihteerinä aloitti Pertti Augustin, joka oli siinä roolissa vielä tällä vuosikymmenellä, 2020-luvulla.

Suomalaisessa ammattinyrkkeilyssä muutoinkin aikaa, liiton perustamisesta aina lähes 1950-luvulle asti voidaan kutsua Bellin ajaksi, jolloin liiton päätehtävänä oli kilpailujen järjestäminen, ennen kuin Suomessa nähtiin varsinaisia promoottoreja. Sen ajan ylivoimaisesti suurin tähti, ei vain nyrkkeilyssä, vaan ehkä jopa koko maassa oli itse koko kansan GeeBee, Gunnar Bärlund. Muina kehiemme johtotähtinä Bellin aikana olivat Onni Saari, Oiva Purho, Sten Suvio ja Bruno Ahlberg ja myöhemmin myös Yrjö Piitulainen ja Elis Ask, joista jokainen otteli myös Suomessa, mutta pääasiassa silti ulkomailla.

Sitä aikaa seurasi kilpailunjärjestäjien mukaan tulo. Promoottoreina toimivat myös omissa kilpailuissaan ottelevat ammattinyrkkeilijät. Ensin Piitulainen ja sitten Ask. Heistä Ask aloitti suomalaiseen ammattinyrkkeilyn kulta-ajan, jonka voidaan ajatella alkaneen siitä, kun hän itse voitti maamme ensimmäisen Euroopan mestaruuden 1951 tässä ihan vieressä, silloisessa Helsingin messuhallissa. Vaikka se kulta-aika ehkä paremminkin oli käsillä vasta Askin Tallin myötä, ulottuen 1950-luvulta aina 1970-luvulle asti, monin vaihein ja vaihtelevin, mutta tärkein tukijoin, joista on syytä mainita ainakin majuri Heikki Puustinen.

Nyrkkeilijöistä aivan Euroopan huipulle nousivat silloin ensin Risto Luukkonen, ja oman aikansa vetonaula Pekka Kokkonen ja sitten Olli Mäki ja viimeisessä vaiheessa vielä Erik Nikkinen. Jos ei ihan huipulle, niin koko kansan julkkikseksi nousi noihin aikoihin myös Harri Piitulainen.

Kävipä noina aikoina jonkun kerran niinkin, että yleisöä tuli EM- tai MM-otteluun niin kovasti, että ammattinyrkkeilykilpailut oli järjestettävä ulkosalla, tuossa vieressä, Olympiastadionilla.

Askin tallin jälkeen seurasi lajillemme suvantovaihe, josta ammattinyrkkeilyn nosti uuteen nousuun 80-luvun lopulla Tom Sjöbergin kipparoima King’s Talli. Itse sen kunkku, eli herra Sjöberg ehkäpä meille myöhemmin tänään ystävällisesti kertookin tallin alkuvaiheista ja nostaa esiin muut tärkeät nimet menestyksen takana. Nyrkkeilijöistä tallin tapahtumissa terävintä kärkeä edustivat porilaiset olympiamitalistit, alussa Joni Nyman ja myöhemmin Jyri Kjäll. Ja tietysti sen ajan suuri taistelija Tarmo Uusivirta.

Kävipä noina aikoina kerran niinkin, että ammattinyrkkeilykilpailut järjestettiin tässä samaisessa talossa ja jopa samassa salissa, jossa olemme nyt, silloisessa maamme loistokkaimmassa hotellissa, Hotelli Intercontinentalissa.

Aivan uutena ilmiönä suomalaiselle tähtitaivaalle, King’s Tallin kautta, nousi vähintään Kokkosen veroinen vetonaula ja Piitulaisen veroinen julkkis, Tony Halme, aiheuttaen ensin enennäkemättömän yleisöryntäyksen Jäähallissa, tuossa vieressä, kohdatessaan Jukka Järvisen, ja sitten myös vaaliuurneilla, mikä veikin hänet aina Eduskuntataloon asti, tuossa toisella puolella.

Viestikapula maamme tärkeimmältä promoottorilta seuraavalle siirtyi Sjöbergin kourasta Olli Mäen pojan, Pekka Mäen käteen tälle vuosituhannelle tultaessa. Ihan niin kuin Ask aikoinaan, Mäki toimi yhtä aikaa valmentajana, managerina ja promoottorina, ja sai vietyä suomalaisen ammattinyrkkeilyn sen toiseen kulta-aikaan, ei toki yksin, vaan monin vaihein ja vaihtelevin, mutta tärkein tukijoin, joista on syytä mainita ainakin tapahtuma-alan timanttinen ammattilainen Risto Juvonen ja ottelunjärjestäjä Petri Paimander.

Sen toisen kulta-ajan voidaan sanoa alkaneen Amin Asikaisen noususta Euroopan mestariksi 2006, ja jatkuneen Aminin omien isojen ottelujen ohella Juho Tolppolan, Ville Piispasen, Juho Haapojan, Edis Tatlin, Eva Wahlströmin ja Robert Heleniuksen hienoihin tittelitaistoihin isoissa illoissa.

Ja kävipä noina aikoina kerran niinkin, että helsinkiläisessä kehässä iskettiin koko nyrkkeilymaailman silloin vesi kielellä odottama kohtaaminenkin, kun brittiläinen Carl Froch otti yhteen saksalaisen Artur Abrahamin kanssa tuossa ihan pienen matka päässä Hartwall Arenalla.

Kaikki toistaiseksi mainitut rakennukset sijaitsevat tässä ihan lähellä, Helsingissä. Niin sijaitsi oikeastaa myös laji nimeltä ammattinyrkkeily aina siihen asti, kunnes kuvaan astui oululaistunut lääkäri Markku Pirinen, jonka Steel Ring talli mullisti tämän lajin tässä maassa, viemällä ammattinyrkkeilyä pienillekin paikkakunnille ja ympäri Suomea. Myös Steel Ring on toiminut monin vaihein ja Pirinen vaihtelevin, mutta tärkein aisaparein, joista on syytä mainita ainakin Marko Remahl ja Jarmo Tolvanen.

Steel Ring ei toistaiseksi ole täyttänyt niitä maamme kaikkein suurempia areenoita, mutta heidän riveistään on isketty Suomenmestareiksi ja on loikattu jopa EM-kehään asti ja heidän iltojaan on isketty peräti 21 eri paikkakunnalla ja jo 77 kertaa. Ja seuraava kerta on nyt viikon päästä Oulussa. Ennen Piristä ja Steel Ringiä, ammattinyrkkeily oli Suomessa vahvasti pääasiassa helsinkiläinen urheilumuoto. Nykyään tämä laji on levittäytynyt vahvasti koko maahan.

Nuo tässä juhlapuheessa nyt mainitut tarinat, nimet, paikat ja vaiheet eivät ole vain menneisyyttä, vaan ne ovat se perintö, jonka varaan me rakennamme tulevaa. Meillä on tänään lupa katsoa ylpeydellä taaksepäin lajimme värikkääseen historiaan, ja meillä on lupa katsoa rohkeina kohti tulevaisuutta.

Se kaikkein tarunhohtoisin meidän promoottoreistamme, Elis Ask vastasi: “aina tulee seuraava”, kun joku oli huolissaan uuden vetonaulan antaessa odottaa itseään. Aika on näyttänyt, että Elis oli oikeassa – vaikka välillä se kyllä ottaa aikansa.

Aika näyttää, kuka on seuraava Elis Ask, joka vie ammattinyrkkeilyn stadioneille. Ehkäpä se on jo kulman takana? Ehkäpä se on Elite Boxingin kolmikko, Aki, Asse ja Miika, joka juuri nyt kantaa maamme tärkeimmän kilpailujen järjestäjän viestikapulaa käsissään. Tai kuka on seuraava Pekka Mäki, joka tuo maailman kuumimman otteluparin suomalaiseen kehään? Ehkä se on vielä kerran Pekka itse – aika näyttää.

Ja senkin vielä näemme, kuka on se seuraava vetonaula, joka täyttää areenat – se seuraava GeeBee, tai Knokkonen, tai Viikinki, tai Idi tai Robbe. Ehkäpä se on jo se, kenestä leivotaan helmikuussa seuraava Suomenmestarimme. Tai ehkäpä viikon takaisen illan pääottelija Ilari? Tai ehkäpä tulevan alkukevään kuuman ja odotetun Anton–Nikita kohtaamisen voittaja? Tai ehkäpä joku naisnyrkkeilyn uuden aallon vaahtopää, kuten Teresa tai Jonna? Aika näyttää.

Tänään me juhlimme menneitä saavutuksia, mutta katsomme myös tulevaisuuteen. Ammattinyrkkeily elää ja hengittää, ja sen tarina jatkuu uusien sukupolvien myötä. Meidän tehtävämme liittona on varmistaa, että tämä perintö säilyy ja vahvistuu – että suomalainen ammattinyrkkeily pysyy arvokkaana osana urheilukulttuuriamme.

Liittomme puolesta, haluan kiittää jokaista teistä – nyrkkeilijöitä, valmentajia, managereita, toimitsijoita, ottelunjärjestäjiä, promoottoreita, kilpailujen rahoittajia ja urheilijoiden ja liiton tukijoita – siitä, että olette olleet osa tätä tarinaa.

Eläköön suomalainen ammattinyrkkeily – ja eläköön, tässä huoneessa ja ympäri maan, koko se yhteisö, joka sitä kantaa!

Tervetuloa juhlaamme!