Mitä ammattinyrkkeily on?

Vastaajana: Nyrkkeilykirjailija Janne Romppainen

Katsojan näkökulmasta ammattinyrkkeily on maailman hienoin urheilulaji. Urheiluun perinteisiin arvoihin suhteutettuna nyrkkeily painoluokkajakoineen tarjoaa mahdollisuuden kilpailla ja menestyä kaikenkokoisille atleeteille. Sen parhaat edustajat toteuttavat monipuolisesti myös urheilun perinteisiä ihanteita: nyrkkeilyssä menestyminen vaatii ehtymätöntä kestävyyskuntoa, räjähtävää voimaa, nopeutta ja koordinaatiokykyä. Lajin brutaalius ja alati läsnä olevan vaaran elementti mittaavat myös atleetin luonteen lujuutta kovimmalla mahdollisella tasolla. Lisäksi lajissa on mittava taktinen aspekti: nyrkkeilijän kehässä toteuttama ottelustrategia, taktiikka, tekniikka, rytmit ja hämäykset poikkeavat kompleksisuudessaan lähes kaikista yksilölajeista. Nyrkkeilyottelun voittaja voi olla vahvin, mutta myös rohkein tai ovelin. Varmuudella voittavaa nyrkkeilyreseptiä ei ole.

Tämä kaikki on kuitenkin vain pintatasoa. Nyrkkeilyssä kamppailun jännitys ja mielenkiinto säilyvät kilpailun loppuun asti realistisemmin kuin missään muussa urheilumuodossa. Maraton-juoksussa minuuteissa mitattavaa etumatkaa ei tavoiteta stadionalueella, eikä jalkapallon lisäajalla tehdä kahdeksaa maalia. Nyrkkeilyssä kaikki erät hävinnyt ottelija voi aidosti ja todellisesti voittaa kamppailun vielä viimeisillä sekunneilla. Julio Cesar Chavezin ja Meldrick Taylorin välinen ottelu kelpaa asiasta esimerkiksi.

Käytiinpä kamppailu sitten salikisoissa tai maailman suurimmissa halleissa, nyrkkeilyssä on aina kyse yksilöstä ja tämän kamppailusta vastustajaa ja itseään vastaan, ei sarjapisteistä tai kellonajoista.  Tästä piirteestä seuraa, että ottelijoiden edustama taso ei määrittele kilpailutapahtuman mielenkiintoisuutta. Kaksi alkeistason nyrkkeilijää voivat järjestää kehätapahtumiltaan hyvin värikkään, mielenkiintoisen ja viihdyttävän ottelun. Kyse ei ole siitä, että ottelijoiden osaamattomuus huvittaisi katsojia. Nyrkkeilyottelun taikaan kuuluu se, että se tarjoaa samaistuttavaa nähtävää käytännössä aina, kun molemmat ottelun osapuolet tavoittelevat totisesti voittoa. Lisäksi nyrkkeilyssä elää vahvana paikallistapahtumien henki. Kaukana maailman huipusta kilvoittelevilla nyrkkeilijöilläkin on oma tarinansa ja oma kannattajakuntansa, jolle jokainen ottelu on merkityksellinen.

Kivikovan kilpaurheilun lisäksi nyrkkeilyottelu on maailman hienoin tarina. Ottelun loppuratkaisu, jossa tappiolla oleva kamppailija äkillisen juonenkäänteen seurauksena nousee voittajaksi, olisi missä tahansa muussa kertomusperinteessä epäuskottava ja teoksena huono. Ammattinyrkkeily pystyy kertomaan tarinan, johon muut esitysmuodot eivät taivu. Vaikka teoriassa olisikin mahdollista laatia kirja, joka viimeisellä sivullaan vetää kokonaan maton lukijan alta, on nyrkkeilyottelulla siihenkin verrattuna ero. Kirjan lukija tai näytelmän katsoja tietää, että tarina ei lopu, jos teosta on vielä sata sivua jäljellä, eikä teatterin esirippu laskeudu ensimmäisen kohtauksen jälkeen. Nyrkkeilyn tarina voi loppua uskottavasti millä tahansa ajan hetkellä – ja haastaa siten katsojansa olemaan valppaimmillaan. Lajin ankaruudesta huolimatta nyrkkeilyssä on viimeiseen kongiin asti läsnä toivon elementti. Sen maailmassa mikään vastoinkäymisten määrä ei ole mahdoton voitettavaksi.

Lisäksi nyrkkeilyottelun katsoja on vapaa tarinankertojan asettamista ennakkokäsityksistä ja moraalista. Nyrkkeilyssä on sallittua ja mahdollista samaistua kumpaan tahansa kamppailun osapuoleen ja projisoida näihin haluamansa piirteet. Mahdollisuuden tähän tarjoaa nyrkkeilyn monipuolinen taktinen ulottuvuus: nyrkkeilyn arkkityyppisten kamppailijoiden joukossa ovat edustettuina pelottomat hyökkääjät, periaatteitaan puolustavat vastaiskijät, vaaratilanteille nauravat taiturit ja säälimättömät saalistajat. Näiden kohtalo määräytyy kussakin erillisessä tarinassa, ja katsoja pääsee elämään mukana jokaisen sankarin nousun ja tuhon hetket. Nyrkkeilyn seuraaminen on usein urheiluun liittyvät kansallisuusaatteet ylittävää: monet nyrkkeilyn seuraajat valikoivat suosikkinsa nimenomaan ottelijoiden kehäidentiteetin pikemmin kuin lipun perusteella. Nyrkkeilyottelu on inhimillinen tarina puhtaimmillaan.

Kolmanneksi ammattinyrkkeily on maailman hienoin taidemuoto. Kuka tahansa lajiin vihkiytynyt fani voi vahvistaa, että ammattinyrkkeilyottelu kestää kymmeniä tai satoja katselukertoja kuin paraskin elokuva. Uudelleen katsottaviksi voivat päätyä niin railakkaat iskujuhlat kuin taiturimaiset esityksetkin. Nyrkkeilyn karu estetiikka ylittää urheilun ja viihteen tyypillisen lopputuloskeskeisyyden. Laji on myös halunnut säilyttää yhteytensä taiteen ja rituaalien maailmaan: siihen ei ole koskaan laadittu kovin eksaktia pisteytysjärjestelmää, ja otteluiden seremoniat lainaavat aineksia monenlaisista perinnemenoista.

Nyrkkeilyn taiteellisesta ulottuvuudesta viestii sekin, ettei monien lajin klassikko-otteluiden lopputuloksia useinkaan edes muisteta. Kuka tahansa vaikkapa 2000-luvun alkupuolella ammattinyrkkeilyä seurannut muistaa otteluparit kuten Erik Morales – Marco Antonio Barrera tai Arturo Gatti – Mickey Ward, mutta sitä, kuinka näiden väliset voitot jakautuivat, ei välttämättä muista monikaan. Taiteessa on kyse prosessista ja elämyksestä, ei päämäärästä. Nyrkkeilyn tarjoamat elämykset eivät ole tavoitettavissa muualta.